Kuiskutat säkeitä kevään nukkuessasikin.
Purona ne soljuvat huuliltasi joita sinun edes tarvitse avata.
Silmäripsesi taipuvat lailla kuun kaaren, hengityksesi kuin hento tuulahdus taivaalta.
Kehosi lämpö hehkuu paljasta ihoani vasten,
painaa siihen sanoja joita emme ääneen uskalla sanoa.
Auringon säteet nousevat ikkunamme tasolle, kimallellen ne pyrkivät verhojen väleistä sisään kasvoillesi tanssimaan.
1 kommentti:
heei roosa~ oon laiska lukemaan ja luen yleensä paljon kerralla ja harvoin. lueskelin nyt taas sun blogia ja oot kehittyny! sanavarastos on laajentunu aikalailla ja lauseista on tullu jotenki.. monipuolisempia? joo tiiän miltä tää kuulostaa mut oikeesti, oot rikastuttanu runojas aika lailla. Iloa silmälle~
Lähetä kommentti