itseni minä rikon ja rikki riuhdon

Sitten voimattomana
palaseni yritän koota

Puut alistuvat kuin pahimmatkin marttyyrit
kuin palvoen Äiti Maata
lehdet lepattaen mantraa toistavat

Suhina ja kohina kulkee tuulen mukana

Tavoittaa joka ikisen kuulijan

kerro
kuinka mua kaivannut oot
kuinka
meihin uskoit
kuinka

paloit

ja ajatuksissasi värähtelet
käsissä mun

vapisevissa käsissä
joita en raaski rikkoa

sua kannatella tarvitsee

Maa jota ei hallita,
ei vallata,
ei keneltäkään anota
tai millään lailla haluta

Mikä se on se maa?
Missä ja milloin?

(please
take
me
there)

there could never be
a story like this

a fairytale
like ours


we can change the world
(with a blink of an eye)