sinun rakkautesi
se kumoaa minut samalla kuin nostaa
hukuttaa minut samalla kuin pelastaa

kun lehti putoaa puusta
kiertyy
kaartuu
ilmassa leijuu

näen siinä sinut,
hauraan ja joskus niin voimattoman
rakkauteni lähteen
pahan karkottajan

no, no, no

i will not
i will not leave you

i will not leave all this
behind

i will not go to sleep alone
not eat alone
not sneak in the night alone

you will be there,
'cause you said you would

odotan

sua odotan,
sun kosketustasi

tuoksuasi,
katsettasi -
yötä kuuntelen
aamua miettien

tähän aikaan huomenna
olen vierelläsi sun

osaat olla tyhmä;
kaataa mielen
kaataa kupin kahvia

painaa pääsi tyynylle
painaa pääsi toisen rinnalle

et ymmärrä,
et
et
et

olet kuin hukassa oleva
lintu
niin pieni ja arvaamaton

Life can be
so difficult

so weird,
rough and
full

You never know
what to do

enough

so far away,
they both are

watching the same moon
as i am
hiding and trying
but

what is enough?

Näen yön läpi koteihin ihmisten;
ikkunnoissa sateen jäljiltä kyyneleitä

Sisällä lämpö,
valo,
kaipuu sekä
turva

painuvat sillat

kun sillat painuu
ja lamput sammuu,
mihin minä meen?

kun pää on tyhjä
ja mieli taantuu,
mitä minä teen?

En ymmärrä tätä kaikkea,
miten asiat yhtäkkiä muuttuu

sitä miten kätesi
muualle kurottuu
kauas minusta
pois niin

on aamut ja illat
niin yksinäisiä

ilman ilmoitusta
"1 message received",
ilman sinua ja kaikkea sitä,
mistä haaveilin ja
melkein
saavutin

Syksy on täällä

Päätin muuttaa hieman runoblogini ulkoasua. Jatkossa saatan kirjoitella tänne muutakin, kuin runoja. Onhan syksy, ja muutosten aika! Koulut ja työt alkaneet, lehdet putoilevat.. luonto näyttää voimansa.
Oikein kaunista ja ihanaa syksyä kaikille. Pysykää lämpiminä ja toistenne kainaloissa.

Aamulla hengitystäsi kuuntelen,
vasten rintaasi painan pääni

Ikkunan viileän takana
aamun kiiret,
syksyiset soinnut ja
hymyilevä aurinko pilven takana

En haluis tästä mihinkään,
kuiskaan - sinä kuiskaat

Suudelman voima on suuri

Ei sen niin väliä,
ei.
On vain me,
toisiimme uponneet matkaajat.

oi oi oi

kumpa saisin kosketuksen

naisen

niin hellän

upean ja henkevän

kauniin,

koskettavan

sade kuin itkuna
vapisten vierii
pitkin ikkunaa

lasiin se tuo
sydänten sanoja
kaipuuta ja
heikkoutta

rain
rain
rain

aurinkoon päin katson,
silti en valoa nää

aurinkoon päin minä katson,
kimaltelevia säteitä odotan

olet kuin kesäyön kastehelmi

niin suloinen,
herkkä
ja kovin hento

katseesi yhtä kirkkaasti kimmeltää

Taivaan kyyneleet,
niin suloisen suolaiset

kastelevat karttamme reitin,
sen jonka alkujaankin peitin

Taivaalle kurotan,
odotan
että putoan

Menen kanssasi minne vain,
sinne vain ja tänne

Katselen merta tai
harmaata tiiltä -

riittää kun sinä olet
siinä

kukasta kukkaan siirtyy hän
niin kuin mehiläinen kosteana kesä-aamuna

katseestaan hänen näen sen,
pahimman
kauheimman
silti suloisimman

ajatuksen uhkaavan
jotain himoitsevan

mitä? ketä? kuka?

anna hänen juosta